Ihana kamala maljakko

Onko sohvapöydälläsi trendikäs ja aistikas, ruotsalaisen muotoilijan Carina Seth Anderssonin Urna-maljakko meripihkankeltaisena tai salvianvihreänä?  Jollei niin ei hätää, vaikkakin siitä tulee varmasti yksi tämän aikakauden klassikkomaljakoista. Aalto-maljakko onkin sitten jo toinen juttu. Se on Suomen ikonisin lasiesine ja äänestetty 2017 rakastetuimmaksi suomalaiseksi esineeksi. Suomi on maljakoiden luvattu maa, mutta miksi maljakot ovat niin suosittuja?

Maljakot tasa-arvon mittarina

Varsinainen maljakoiden läpimurto on tapahtunut vasta sotien jälkeen. Sitä ennen leikkokukat olivat harvinaisia. 1800-luvulta aina 50-luvulle asti maljakot olivat pääsääntöisesti pienehköjä, sillä kukkia oli vähänlaisesti tarjolla. Mutta pikkuhiljaa kukkien merkitys kasvoi, maljakoille tuli tarvetta ja niistä muodostui osa arjen estetiikkaa.

Suomen kuuluisimpiin lasiesineisiin lukeutuva Aalto-vaasi on syntynyt 1937. Alvar Aalto suunnitteli maljakkosarjan vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Aalto-vaasi tunnetaan myös Savoy-nimellä. Tämä nimi juontaa juurensa Alvar Aallon Savoy ravintolaan suunnitteleman sisustuksen mukaan. Suunnitelmassa jokaiselle ravintolan pöydälle tuli yksi maljakko kukille. Aalto-vaasi oli omana aikanaan muotoilullisesti suorastaan vallankumouksellinen. Pariisin maailmannäyttelyssä maljakkoa nähtiin savunvärisenä, rionruskeana, vaaleansinisenä, merenvihreänä ja puolivalkoisena eli vihertävänä. Aalto halusi valmistaa maljakon edullisesta lasista ehkäpä korostaakseen muotoilun demokraattisuutta. Osittain tästä ja lukuisten muiden Suomen kärkikaartiin lukeutuneiden muotoilijoiden ajatuksista johtuen Suomi onkin maapallon yksi tasa-arvoisimmista maista, mikä näkyy myös huippudesignin saavutettavuudessa. Suomalaiseen huippumuotoiluun lukeutuva Aalto-vaasi onkin löytänyt tiensä lähestulkoon jokaisen kotiin. Näin ei ole esimerkiksi Ranskassa, jossa huippudesign on vain harvojen saavutettavissa.

Sittemmin lasimuotoilun saralla maljakoita ovat tehneet tunnetuksi mm. Kaj Frank, Tapio Wirkkala, Nanny Still, Timo Sarpaneva ja lukuisat muut muotoilijat. Monet suomalaiset maljakot ovat päätyneet myös kansainvälisten museoiden kokoelmiin. Kannattaakin tutkia ajatuksella mitä omissa maljakkokätköissä onkaan. Moni kaamealtakin näyttävä maljakko on aikansa kuva ja tunnearvon lisäksi niillä voi olla melkoista rahallista arvoa.

Maljakko lahjana ja siirtovälineenä

Mutta miksi meillä on niin paljon maljakoita? Osaksi tämä johtuu suomalaisuuteen vankasti juurtuneesta perinteestä. Maljakoita on pidetty kautta aikain erityisen hyvänä lahjana. Olipa sitten kyseessä ylioppilasjuhlat, kihlajaiset, häät, merkkipäivä tai jokin muu juhla niin maljakko on aina arvostettu lahja. Aikoinaan ajateltiin, että nuorten muuttaessa omilleen piti jokaisessa kunnon taloudessa olla maljakko. Tästä johtuen näitä ihanuuksia tai kammotuksia on kertynyt lähes jokaiseen talouteen ehkäpä useampiakin kappaleita. Näillä kirjahyllyjemme ja sohvapöytiemme koristuksilla taikka sitten kaappien perukoiden säilöpaikoissa sijaitsevilla kapistuksilla on myös siirtovälineen arvo. Maljakoiden avulla muistot ja tarinat siirtyvät ajassa eteenpäin, niiden muistoarvo on siis melkoinen. Mietipä vaikka omien kätköjesi aarteita ja niihin liittyviä tarinoita.

Maljakko sisustuselementtinä

Maljakko on esine, jonka pitää näyttää hyvältä ilman kukkia ja kukkien kanssa. Värillinen maljakko toimii sisustuksen väripilkkuna, kiintopisteenä ja kauniina yksityiskohtana. Kodin sisustuksessa voi leikitellä materiaalien kontrasteilla, mittasuhteilla ja väreillä. Joskus suuri ja näyttävä katseen vangitsija ei edes kaipaa kukkia seurakseen kun taas aistikas ja yksinkertainen korostuu muutamalla rennosti laitetulla kukkavanalla. Maljakoidenmaailmassa on mahdollista tehdä kokeiluja, ylllättyä ja tulla yllätetyksi.