Koristelhevä

Joulu- ja lehtikaktukset | Podcast #62

Vinkki: Mobiililaitteessa paina soittimen Listen in browser nappia kuunnellaksesi podcastin suoraan siirtymättä Soundcloudiin.

marraskuun-kaktus-versoileva

Joulu- ja lehtikaktukset ovat suomalaisille tuttuja kasveja lapsuudenkodeista ja mummoloista. Yleisimpiä lehtikaktuksista ovat vuoden pimeimpään aikaan kukkivat joulu- ja marraskuunkaktukset. Niitä on saatavilla lähes joka marketissa joulun alla.

Kukkivia lehtikaktuksia on useita lajeja. Yleisimpiä ovat joulu- ja marraskuunkaktukset. Tarjolla on myös useita jalostettuja lajikkeita.

Joulukaktus

Joulukaktukset (Schlumbergera x buckleyi) ovat oma lajinsa, joka on syntynyt useamman lajin risteytyksenä. Joulukaktuksen tunnistaa parhaiten sen habituksesta ja lehdistä. Lehdet roikkuvat selvästi alaspäin ja lehtien reunoissa ei ole sakaroita. Tunnistamista vaikeuttaa eniten se, että useita erilaisia lehtikaktuksia myydään kauppanimellä ’joulukaktus’. Marketeissa on tyypillisesti tarjolla joulukaktuksina esimerkiksi marraskuunkaktuksia (Schlumbergera truncata). Niiden habitus poikkeaa selvästi joulukaktuksesta. Marraskuunkaktuksen kasvutapa on pysty. Lehdissä on selvästi erottuvat sakarat.

Muita lehtikaktuksia

Lehtikaktuksien suku on laaja. Joulu- ja marraskuunkaktusta muistuttavat eniten helluntaikaktus (Hatiora rosea) ja pääsiäiskaktus (Hatiora gaertneri). Pääsiäiskaktuksen lehdet ovat täysin sakarattomat. Lehdet muistutavat enemmän piparkakun reunaa. Kukinnot suuntaavat selvästi ulospäin ja terälehtien kärjet ovat hyvin terävät. Helluntaikaktus puolestaan muistuttaa paljon pääsiäiskaktusta. Nämä kaksi erottaa siitä, että helluntaikaktuksen versot ovat pienemmät kuin pääsiäiskaktuksella. Helluntaikaktuksen väritys on hieman harmahtavampi, kun taas pääsiäiskaktus on vihreämpi.

Lehtikaktuksiin kuuluu myös isompilehtisiä kaktuksia. Näitä ovat esimerkiksi hovipojankaktus (Disocactus x hybridus ’Ackermannii’), tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum) ja hovinapakaktus eli neidonhovikaktus (Nopalxochia phyllantoides). Hovipojankaktus on risteytetty neidonhovikaktuksesta. Kasvi muistuttaakin olemukseltaan neidonhovikaktusta. Kasvit erottaa siitä, että hovipojankaktuksen lehdet ovat hieman kolmiomaisemmat. Kukat ovat punaiset. Neidonhovikaktus kukkii vaaleanpunaisena. Sen lehdet ovat melko kapeat ja selvästi pykäreunaiset. Tuoksulehtikaktus tunnetaan myös nimellä ’Yön prinsessa’. Lehdet ovat ohuet, leveät ja sakarattomat. Valkoinen kukka on nimensä mukaisesti tuoksuva.

Lehtkikaktusten lehdet eroavat toisistaan selvästi. Pääsiäiskaktuksella sekä helluntaikaktuksella on piparkakkumaiset lehdet.

Hoito: joulu- ja lehtikaktukset

JOULU-TAMMIKUU: Kastele lehtikaktuksia hyvin niukasti. Älä lannoita. Ainoan poikkeuksen tekevät joulu- ja marraskuunkaktus, joita voi kastella ja lannoittaa maltillisesti.
HELMI-MAALISKUU: Kastele yhä maltillisesti. Vaihda helmi-maaliskuussa mullat, jos se on jo tarpeen. Lehtikaktuksille riittää mullanvaihto 3–4 vuoden välein.
HUHTI-TOUKOKUU: Lisää kastelua asteittain. Kasteluveteen voi lisätä nestemäistä lannoitetta, joka toinen tai kolmas kerta. Annostelu on jopa puolet niukempi kuin muilla lehtevillä viherkasveilla. Huhti-toukokuu on hyvää aikaa ottaa pistokkaita vanhoista kasveista.
Kesä-elokuu: Vie lehtikaktukset ulos, kun hallanvaara on ohi. Valitse puolivarjoinen paikka, johon aurinko ei paahda tai sada. Ulkona kasvit tarvitsevat enemmän vettä ja ravinteita. Lehtikaktuksilla se tarkoittaa enimmilläänkin hyvin maltillista määrää. Lannoita miedolla seoksella edelleen joka toinen tai kolmas kerta. Kastele kaktukset kerralla kunnolla, ja anna mullan kuivahtaa hyvin kasteluiden välissä. Lehtikaktuksista voi ottaa pistokkaita myös kesällä. Vie kasvit sisälle kesän lopulla.
SYYS-MARRASKUU: Ala vähentää lannoitusta syyskuussa. Lehtikaktukset valmistautuvat lepokauteen. Hyvä paikka on valoisa, mutta ei paahteinen. Lehtikaktukset eivät siedä vetoa. Ne hyötyvät sumuttelusta ja lisävalosta.

joulu-ja-lehtikaktukset-versoileva
Lehtikaktukset ovat helpon maineessa. Ne ovat usein hieman unohdetun näköisiä siitä syystä, että ne pärjäävät parhaiten vähäisellä hoidolla.

Kommentoi

Tutustu myös:

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email

Mainos

Mainos