Laho ylläpitää elämää ja lahopuutarha lisää luonnon monimuotoisuutta. Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, sillä lahopuutarha voi olla pieni nurkkaus puutarhassa, kasa lahoavia puunoksia tunkion vierellä tai pystyyn jätetty lahoava puunrunko. Lahon hyödyntämiseen on monia erilaisia keinoja.

Lahopuutarhan edut luonnon monimuotoisuudelle
Lahoava puuaines houkuttelee puutarhaan lukuisia uusia lajeja, jotka eivät viihdy loppuun asti hoidetussa ja puunatussa puutarhassa. Monet kovakuoriaiset, mesipistiäiset, perhoset, käävät, sienet, jäkälät, sammaleet pikkulinnut sekä maaperässä elävät eliöt valtaavat lahopuutarha-alueita ja lisäävät luonnon omaa tasapainoa ja terveyttä. Lajien kirjon luonnonmukaistuessa ja laajetessa lajien tasapaino palautuu ja lajit, jotka ovat liiaksi vallalla palautuvat normaalille esiintymistasolle. Lajikirjon lisääntymisen lisäksi lahoaineksesta on muitakin hyötyjä. Lahopuuaines palauttaa pikkuhiljaa luonnon kiertokulkuun ravinteita. Lahoamisen myötä myös ympäristöön vapautuu terveyttä edistäviä mikrobeja, jotka hyödyttävät myös meidän ihmisten terveyttä monin tavoin. Lahopuutarha tarjoilee myös paljon uutta ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Värikkäät käävät, sienet ja sammaleet rehevöittävät puutarhaa, lisäksi uudet lajit hyönteis- ja lintulajit tarjoilevat paljon mielekästä seurattavaa. Versoilevan Perhospuutarha -artikkeli tarjoilee myös lisää vinkkejä luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi.


Lahopuuaines palauttaa pikkuhiljaa luonnon kiertokulkuun ravinteita. Lahoamisen myötä myös ympäristöön vapautuu terveyttä edistäviä mikrobeja, jotka hyödyttävät myös meidän ihmisten terveyttä monin tavoin.
Miten tehdä oma lahopuutarha? | 5 vinkkiä
Lahopuutarha voi olla pieni tai suuri, näyttävä tai vaatimaton. Jokaiseen pihaan löytyy varmasti jokin toimiva ratkaisu, josta aloittaa. Lahopuutarhan perustamiseen löydät myös lisää vinkkejä Suomen luonnonsuojeluliiton Perusta lahopuutarha -artikkelista.
1. Rajaa istutusalueet lahopuurunkojen avulla
Helpoin tapa aloittaa lahopuun hyödyntäminen on erilaiset rajaukset. Paksuja oksia tai vähän pienempiä puunrunkoja hyödyntämällä voi puutarhaan rakentaa kauniita rajauksia. Käkkyrät oksat luovat rennon mutkikkaita polkuja tai istutusalueita. Puureunuksen avulla myös sorakäytävät rajautuvat kauniisti nurmi tai istutusalueista. Pikkuhiljaa reunuspuut maatuvat ja uutta puuainesta voi lisätä tarvittaessa.


2. Pengerrä matalat muurit lahopuilla tai risuaidalla
Suuremmat puunrungot tai pöllit käyvät mainiosti suurempiin pengerryksiin ja rajauksiin. Runkoja voi tarvittaessa latoa myös päälekkäin ja näin pengerryksestä syntyy korkeampi. Runkojen lisäksi myös ohuet risut ja oksat sopivat risuaitapengerrykseen. Tällöin maahan iskettyjen tukikeppien väliin kasataan reilusti risuja. Tukevan risuaidan leveys voi olla vaikkapa 60 cm leveä. Risuja kannattaa tiivistää hyvin risuaitaan.
3. Tee kantopuutarha
Erikoisin muoto lahoaineksen hyödyntämiseen on näyttävä kantopuutarha. Kantopuutarhassa kannot käännetään ylösalaisin tai ladotaan vapaamuotoisiin läjiin. Kannot luovat upean taustan erilaisille saniaisille, kuunliljoille, rotkolemmikeille ja muille varjoisen puutarhan perennoille. Suuret kannot tarjoavat myös pesäkoloja pieneliöille, hyönteisille ja linnuille. Näyttävyyttä kantopuutarhaan voi luoda valaistuksella.


4. Hyödynnä lahopuut havuryhmissä, perennapenkeissä ja kivikoissa
Yksinkertainen tapa lahopuun hyödyntämiseen on kerätä lahoavia puunrunkoja ja oksia upeiksi yksityiskohdiksi kivikkoihin, perennapenkkiin tai havupuuryhmiin. Lahoavat puunrungot luovat kauniin taustan myös ruukuille tai keväällä varhain kukkiville pienille sipulikasveille.


5. Jätä reilun mittaisia kantoja kelottumaan
Parhaimpia lahopuita ovat monet jalopuut. Vanhat jalopuut kannattaakin antaa lahota pystyyn, jollei niistä aiheudu vaaraa ihmisille, eläimille tai rakennuksille. Jos puu kuitenkin pitää kaataa on syytä jättää reipas noin 1,5 metrinen kanto, joka houkuttelee puutarhaan lisää elämää. Korkeaksi jätetty kanto lahoaa vähitelle ja parhaimmillaan se tarjoaa pesäpaikkoja linnuille ja pieneliöille reilusti yli kymmenen vuotta.