Pittoreski, finial ja fasadi | Podcast #42

Puutarhataiteen sanasto avaa ovia googlettajalle sekä puutarhan suunnittelijalle. Joskus on hyvä tietää hieman termien taustoja, niiden historiaa ja ennen kaikkea soveltamismahdollisuuksia nykypäivään. Kuuntele yllä olevalla soittimella uusin podcast ja tutustu kanssamme finialeihin, pittoreskiin, fasadiin ja paraatipihaan.

Finial

Finialit kuuluvat oleellisena osana ympärillämme olevaan rakennettuun ympäristöön. Koristenuppi verhotangon päässä, portinpielen pylvään hattuna tai koristeena kaiteen päädyssä. Entisaikoina puutarhoissa, kartanoissa ja linnojen pihoissa käytettiin taidokkaasti tehtyjä, yleensä klassisia koristeaiheita sisältäviä finialeja. Yleisimpiä klassisia kuvioaiheita olivat mm. tyylitellyt ananas, latva-artisokka, akantti, hedelmä- ja kukkakorit, ranskanlilja, tammenterho, erilaiset uurnat ja kotkanpäät. Puutarhaan tarkoitetut finialit ovat säänkestävää materiaalia ja niillä on korkeutta muutamasta kymmenestä sentistä pariin metriin. Mitä kookkaampi ja näyttävämpi finial on, sen mittavampi on usein myös miljöö ja siihen liittyvät rakennukset. Pienet noin puolimetriset finialit sopivat parhaiten kotipuutarhoihin.

Finialit toimivat kauniisti esimerkiksi pääsisäänkäynnin yhteydessä, aseteltuna symmetrisesti kummallekin puolen sisäänkäyntiä. Puutarhassa finialit ovat kauneimmillaan erillisten, niille suunniteltujen pylväiden päällä. Pylväät voi sijoittaa näkymälinjalle tai muutoin erityisen kauniille paikoille puutarhan kiehtoviksi yksityiskohdiksi.

Suomesta finialeja on melko hankala löytää. Yleensä niihin törmää sattumalta, yksittäiskappaleina sisustusliikkeissä tai puutarhakaupoissa. Sisustusliikkeiden myymät finialit ovat yleensä tarkoitettu vain sisäkäyttöön. Muualta Euroopasta sen sijaan löytyy ulkokäyttöön soveltuvia finialeja helpommin. Esimerkiksi brittiläisen Haddonstone -yrityksen sivustolla ja katalogissa on runsaasti erilaisia puutarhaan tarkoitettuja, kivitavarasta valmistettuja finialeja. Niiden korkeudet vaihtelevat 400 mm – 1600 mm ja painot vaihtelevat sadan kilon molemmin puolin.

Pittoreski

1700- ja 1800 lukujen taitteessa puutarhataiteessa oli meneillään pittoreskiksi nimetty tyyli-ilmiö. Pittoreski oli jatkumoa englantilaiselle maisemapuutarhalle ja siinä tavoiteltiin puutarhaan maalauksellisia näkymiä. Puutarhasta piti avautua katseelle näkymiä, jotka olivat niin kauniita ja luonnonmukaisia, että niistä olisi voinut maalata maalauksen. Tyylissä haettiin luonnollisuutta, luonnonmukaisuutta, kauneutta, ylevyyttä ja maalauksellisuutta. Tyylin yksi merkittävimpiä edustajia oli englantilainen puutarhasuunnittelija Humphry Repton. Hänen luomansa Red Books esittelee suunnitelmia siitä kuinka kartanoiden ja linnojen puutarhoja muutettiin pittoreskiin tyyliin. Äärimmillään tämä tarkoitti keinotekoisten jokien, siltojen ja jopa maalaiskylien rakentamista toivotun maalauksellisuuden saavuttamiseksi. Alla oleva video esittelee Humphryn luonnoksia ja suunnitelmia.

Pittoreski ulottaa lonkeronsa myös tähän päivään ja on vahvasti läsnä meidän kaikkien arjessa. Esimerkiksi matkailukohteita esittelevissä valokuvissa ja tietokoneiden näytönsäästäjäkuvissa on nähtävissä usein pittoreskin tunnuspiirteitä. Tyyliä voi soveltaa erityisen hyvin myös omaan puutarhaan. Puutarhasta avautuvat näkymät, katseen ohjaaminen pitkin puutarhan mutkittelevia käytäviä tai taianomaisen kaunis vesiaihe voivat tuoda pittoreskisen hengen myös omaan puutarhaan.

Mustion linnan englantilaisessa maisemapuutarhassa pittoreski tyyli on nähtävillä. Mustionjoen yli rakennettu kaarisilta heijastuksineen, näkymä linnan puistosta uusgoottiselle näkötornille tai antiikin aikaista pyörötemppeliä muistuttava huvimaja veden äärellä ovat oiva esimerkki entisajan pittoreski -tyylisistä puutarhanäkymistä.

Fasadi ja paraatipiha

Rakennuksen pääsisäänkäynnin puoleista julkisivua kutsutaan fasadiksi. Yksityisempi puoli rakennusta on nimeltään puutarhafasadi. Suomessa alettiin rakentamaan 1600-luvulta alkaen mittavia kartanorakennuksia, joiden fasadeissa tavoiteltiin loistokkuutta ja näyttävyyttä. Julkisivuissa näkyy aikakaudelle tyypilliset tyyli-ihanteet, värisävyt ja pintamateriaalit.

Paraatipiha on nimensä mukaisesti paraatipaikalla välittömästi fasadin ja pääsisäänkäynnin edustalla. Paraatipiha on usein symmetrisesti sommiteltu ja se sisältää tasaisia nurmikenttiä, suuria istutuksia, vesiaiheen tai muotoon leikattuja puita. Kaikki on suunniteltu korostamaan päärakennuksen tyyliä ja loistokkuutta. Paraatipihalle johtaa yleensä pitkä puukujanne, jonka päässä on portti.

Nyt vaan innokkaana ideoimaan ja soveltamaan näitä puutarhataiteen termejä omaan puutarhaan tai uuden tontin valintaan. Lisää puutarhataiteen sanastosta voit kuunnella edellisestä aihetta käsittelevästä podcastista.